Olen aina ollut isin tyttö. Toki molemmille vanhemmille rakas, mutta isille hyvin erityinen. Nimekseni valikoitui Penita, koska se muistutti isäni nimeä. Isäni lähti täysillä mukaan kaikkeen mikä liittyi minuun ja kasvatukseeni. Hän johti mm. kolme vuotta yksityistä päiväkotia, jossa minäkin olin hoidossa, päivätyönsä ohella. Ainoana lapsena vanhempani pitivät minulle paljon seuraa. Isi piti huolen siitä, että oli mukana ja seurana mm. harrastuksissa. Isi aloitti ratsastuksen ja laskettelun kanssani alkeiskursseilla. Yhdessä jatkoimme näitä harrastuksia vuosia. Lapsuuden elämästäni minulla erityisesti on mielessä kesälomat rakkaalla kesämökillä Kurussa, hiihtoreissut yhdessä, piirtäminen isin kanssa, joulukorttien tekeminen joulun alla ja isi keittiössä lapsuudenkodissani ruokaa tekemässä.
Isäni tuki minulle jatkui myös aikuistuttuani. Tiesin hänen olevan kiinnostunut elämästäni ja perheestäni. Hän oli kiinteästi mukana elämässämme. Hän halusi myös viettää aikaa lastenlastensa kanssa. Hän piti mm. Olivialle maalausopetusta ja vei Leonelia veneilemään.
Luonto ja Lappi olivat hänelle myös tärkeitä. Aina oli aikaa paistaa makkarat mökillä. Ja niin usein kuin mahdollista kävimme myös Lapissa hiihtämässä ja laskettelemassa sekä nauttimassa Lapin luonnosta.
Äitini sairastuminen vuonna 2019 ja kuolema vuonna 2020 oli liikaa. Sairaus tuli niin yllättäen ja nopeasti. Äitini ja isäni olivat todella yhteen kasvaneita ja hioutuneita, että jo tällöin isästäni joku osa muuttui. Muutamat vuodet äidin kuoleman jälkeen olivat vain selviytymistä. Isi sairastui vuonna 2024. Ehdimme jollain tavoin olla tietoisia tämän vuoden ajan siitä, että hänen aikansa kanssamme vähenee. Valmistautua on väärä sana, koska rakkaan ihmisen poismenoon ei koskaan oikeasti pysty valmistautumaan. Suru ja ikävä on tällä hetkellä hyvin suuri, vaikka tiedän, että elämä hänen sairautensa kanssa ei ollut enää sellaista kuin hän itse toivoi.
Ehdimme kesän aikana juttelemaan paljon ja seuraavia asioita hän toivoi muistokirjoituksessaan mainittavan:
- Työ oli tärkeä ja iso osa isäni elämää.
- Mutta oli muutakin. Hän johti yksityistä päiväkotia kolme vuotta. Äitini ja isäni matkustelivat paljon ja näkivät maailmaa yhdessä. Isäni rakensi itse moottoriveneen ennen minun syntymääni. Isäni rakensi ja korjasi paljon rakasta kesämökkiämme Ylöjärvellä, Kurussa. Se oli isälle intohimo. Hänelle oli tuskaa vain olla paikoillaan, vaan koko ajan piti olla jotain tekeillä ja suunnitteilla. Kekseliäisyys ja ideointi oli läsnä myös vapaa-ajalla ja kaikessa mitä hän teki. Vielä elokuussa, noin kuukausi ennen hänen kuolemaansa, kävimme mökillä katsomassa, miten räystäät tulee korjata, jotta ne ovat hyvät. Hän halusi erityisesti sen vielä käydä läpi kanssamme.
Peni ukki ja lapsenlapsi (Kuva: Pilven perhealbumista).
Teksti Penita Pilve.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti